Eräs hauskimmista liittyy meillä kotielämän määrään.
Olen lapsuudessani oppinut, että isi on liian vähän kotona. Ja näinhän minä ajattelen, tapahtuipa mitä tahansa! Isin eli itseni oltua pari päivää kotona asiassa ei ole järkeä minkäänlaista, ja välillä rakkaan puoliskoni pitää ajaa minua kotoa harjojen ja kapustinten kanssa että voisi edes siivota rauhassa. Liioittelen hieman, mutta kuitenkin.
Päädyimme sopuratkaisuun ja olen taistellut omaatuntoani vastaan viettämällä aikaa poissa kotoa. Työkkärin penkit ovat kuluneet tällä viikolla suhinalla. Olen ostanut enemmän vaatteita alnnusmyynneistä kuin minulta voisi odottaa. Eilen kävin taidenäyttelyssä, joka oli otsikoitu "Suurta rakkautta" tai jotakin sen sellaista. Suosikkiteoksessani jalustalta nousi sellaisia kipsisiä selkärankoja. Kaikista muista teoksista en niin välittänyt. Minulla on myös aikaa tavata ystäviä. Tänään törmäsin Tommiin kirjastossa ja kävimme läheisessä kiinalaisessa syömässä ja keskustelemassa isyydestä. Eilen lounastin Siperiassa ja tiistaina ahmimme Reetan kanssa pizzaa Hämeenkadulla.
Oppiiko tästä sitten jotain? Sulkeutuneena taiteilijasieluna minusta on hauska tarkkailla maailman menoa ja ihmisiä, mitä ei kotona tule niin tehtyä. Toiseksi työn haku tuntuu paljon konkreettisemmalta eikä ihan niin ahdistavalta.
Haluaisin vielä jakaa kanssanne lastenrunon sen kunniaksi, että emme tällä hetkellä ole kissanomistajia, koska kissa on rekrytoitu Nonnalle.
Mauno maaninen ei lainkaan laannu
kun pimeä kaupungilla pokkuroi
vaan näyttää silmää kahta taintumatta,
ylväin äänin, jodlaten parketilla tokkuroi −
katulyhtyjen ja kuun kävelyttämänä
hän haistaa lukkiherran kärpäsmerran
ja lukin popsii
kuin pääskynpesän kiinalainen mies –kissa – häntä –
4 kommenttia:
kuulostaa hyviltä havainnoilta! niin sitä opitaan elämää. :-) elokuussa voit tulla minunkin kanssa lounaalle yo:lle! jos kaikki menee as planned. ja syyskuussa voidaan yhdessä etsiä töitä. jos kaikki ei mene kuin suunniteltu!
heh... pidetäänpä mielessä, ja hei, tervetuloa sitten takaisin Tampereelle!
Terveisiä vertaistukiryhmältä. :) Viimepäivät ovat kyllä menneet vähän lomailun puolelle - sen työnhaun suhteen nimittäin. Tekemistä on kyllä muuten piisannut. Mutta, älköömme vaipuko epätoivoon, kyllä se työpaikka sieltä sitten aikanaan tupsahtaa! Kantsii ottaa rennosti niin kauan kun vielä voi. :)
Niinpä niin. Kiitos rohkaisusta! Minun pitää muuten lunastaa joskus ne lupaamasi hengelliset trillerit lainaan, kun se keikka peruuntui. Tsemppiä rennosti ottamiseen :-)
Lähetä kommentti